Ehkä kaikki mustat

”Meillä on usein tapanaajatella,että yhteiskunnallisen muutoksen merkittävin hetki onse,kun joku lasikatto murtuu. Homma on hoidettu. Ensimmäinen pääsi sisään, ja nyt kaikki voivat lähteä kotiin. Minä en enää ajattele niin.”

Ehkä kaikki mustat on omakohtainen kirja mustuudesta, joka on Toivolalle yhtä aikaa tuttua ja vierasta, omaa ihoa mutta myös vierasta kulttuuriperintöä, joka on löydettävä itse ja sovitettava ylle.

Kirjassaan Jani Toivola kirjoittaa rehellisesti siitä, millaista on kasvaa, kun ei koskaan sulaudu joukkoon, ainakaan ulkoisesti. Toivola kirjoittaa siltojen rakentamisesta ja väsymisestä siihen. Hän kirjoittaa vihasta, etenkin omastaan. Mutta hän kirjoittaa myös mummosta, äidistä ja lapsesta, isän kokoisesta aukosta elämässään, rakkaudesta ja siitä, miten ihanaa on tanssia hikisenä kenialaisella klubilla.