Haittaako jos hengitän

”Hatšepsut istuu korkeaselkänojaisessa tuolissa suuressa salongissa, hänen sormuksensa rubiini kiiltelee kattokruunujen välkkeessä. Katsokaa tuota ilmestystä, loputtoman pitkiä sääriä, chiantinpunaisia huulia ja kullanvaaleita hiuksia, jotka levittäytyvät pään ympärille marilynmaisena kiharapallona. Kaikki alkaa tästä.”

Hatšepsut on kirjailija, entinen köyhä sellainen. Toisen romaanin ilmestyttyä Hatšepsutista on kuoriutunut suomalaisen kirjallisuuden Disney-prinsessa: käännösoikeudet on myyty 40 kielelle ja Los Angelesissa käydään neuvotteluita kalliista elokuvasopimuksesta. Vai onko mikään tästä totta?

Arkielämässä Hatšepsutilla on vaikeampaa. Surkuhupaisten parisuhteiden jälkeen hän on löytänyt sukulaissielun, ”Mopin”, mutta surua tuottaa se, mikä kieltäytyy kasvamasta Hatšepsutin sisällä. Eikä hän ole toipunut Sammaleenkaan kuolemasta, kalpean ja laihan neron, joka näki maailman yhtä aikaa sanoina, väreinä ja vaikutelmien mellakkana.Kuohuviinillä ja leivoksilla elävä Hatšepsut alkaa nähdä elämänsä miehet ja ystävät uudessa valossa. Kuinka hän voikaan rakastaa niin sietämättömiä ihmisiä? Kuinka he voivat rakastaa niin sietämätöntä ihmistä kuin hän?