Kuka lohduttaisi Nyytiä?

Olipa kerran pikku Nyyti Nyytiäinen, hän ihan yksin asui taloaan, ja talo oli myös yksinäinen

Näin murheellisesti on Tove Janssonin pikku sankarin laita tarinan alussa. Ja yhtä murheellista on, kun Nyyti lähtee maailmalle etsimään ystäviä ahtaat kengät jalassa, matkalaukku kädessä ja mieli täynnä komplekseja. Orpona hän nilkuttaa iloisten homssujen ja hemulien ohi uskaltamatta huutaa kenellekään: ”Heipä hei!” Mutta matkalla Nyytiä odottaa yllätys. Häntä vastaan ui pulloposti! Ja äkkiä hänestä tulee hyvin suuri ja urhoollinen, kun hän lähtee pelastamaan pientä heikkoa tuittutyttöä kamalan mörön käsistä.

Tove Janssonin runosatu, jonka suomennos on Kirsi Kunnaksen käsialaa, on hellyyttävä, leikillinen, lyyrinen ja tovemaisesti salaviisas.