Pitkä pyhiinvaellus

Piispan matkakertomus toivon etsimisestä levottomassa maailmassa.

Piispa Mari Leppänen jää virkavapaalle työstään ja hakeutuu paikkoihin, joista voisi löytää toivoa ja lohtua – ”ohuisiin paikkoihin”, joissa pyhyys tuntuu selvemmin kuin muualla. Pyhiinvaelluksilla, luostareissa ja tuulisilla saarilla hän kohtaa hiljaisuuden, kauneuden ja yhteisöjen vieraanvaraisuuden.

Matkaa tehdään fyysisiin paikkoihin ja mielen sisällä. Kävellessään ja jakaessaan arkeaan tuntemattomien kanssa Leppänen pohtii yhteisöllisyyttä, luottamusta ja maailman tulevaisuutta. Sielu kevenee ja katse kirkastuu. Matka muuttaa kulkijaa ja vahvistaa ymmärrystä läsnäolon merkityksestä, yhteydestä ja toivosta.

Hitaasti kulkiessa ehtii nähdä tarkemmin, mutta hiljaisuuteen ei jäädä. Sen kanssa palataan omaan arkeen. Olennaista on juurtuminen siihen ympäristöön ja niihin ihmisiin, joiden kanssa arkeaan jakaa.