Voiton kaupunki

”Syvästi kiehtova, rikkaasti symbolinen tarina, joka todistaa sanojen todellisuuksia loihtivan voiman. Tekeytymällä intialaiseksi eepokseksi, joka vilisee sanskritinkielisiä sanoja ja mytologisia hahmoja ja tapahtumia, romaani asettuu näyttävästi intialaisen kerronnan perinteeseen. Mutta Voiton kaupunkiin on siroteltu myös nimeämättömän toimittajan ironisia, itseensäviittaavia kommentteja, Rushdielle tyypillisenä postmodernina kikkana. Tämä hybridi, muinainen itämainen ihmetarina käärittynä modernin länsimaisen romaanin kuoreen, on yksi tapa levittää näkemystä kulttuurien välisestä ykseydestä ja antaa fuusiolle muoto. Syvällisen viihdyttävä tarina vakuuttaa… että Rushdien alkemistin lahja on kiistämättä tallella… Koko uransa ajan hän on muuntanut synkkää lyijynraskasta historiallista todellisuutta suurten tarinoiden säkenöiväksi kullaksi.“

”Voiton kaupunki on täynnä taikaa, ihmettä, surua ja huumoria, se tutkiskelee kaikkia elämän suuren alkukirjaimen suuria kysymyksiä, kuten sitä, mitä ihmisyys merkitsee.“

”Loistavaa monitahoista tarinankerrontaa, joka ainutlaatuisesti sijoittuu jonnekin eeppisen runon, historiankirjoituksen ja seikkailuromaanin välimaastoon. Mukana maagisia elementtejä, poliittisista kommentointia ja jopa melkoinen annos romantiikkaa…. Voiton kaupunki sisältää kylliksi seikkailuja ja toimintaa viihdyttääkseen vaativintakin lukijaa, mutta se myös kutsuu – ei, vaan kehottaa – itsetutkiskeluun…. Teos on kuin voitonkarjaisu sensuuria vastaan ja yhtä kielen, tarinankerronnan ja erilaisuuden juhlaa…. Kirjallisuus voi näyttää tietä parempaan tulevaisuuteen, vaikka kertoisi menneisyydestä, ja juuri näin Voiton kaupunki tekee.“

”Rushdien paluu maagisuuden, mytologian ja Intian muinaisten tarujen pariin huikaisee… Olipa kyseessä allegoria nyky-Intiasta tai feministinen mukaelma siirtomaavaltaa edeltävästä imperiumista (tai kummastakin!), Voiton kaupunki joka tapauksessa julistaa ainutlaatuista tarinaa naisen periksiantamattomuudesta.“